Tiistai

Saavuin Las Vegasiin jo maanantaina, jotta ehdin tällä kertaa hivenen tutustuakin kaupunkiin. Heti ensimmäisenä iltana löysin tuttuja, tiistaiaamuna törmäsin australialaiseen Linleyyn. He olivat juuri keräämässä ryhmää aamupalalle ja lähdin erittäin mielelläni mukaan. Otimme reilun kymmenen hengen party-bussin hotellin ulkopuolelta ja lähdimme ajamaan kohti Hash House A-Go-Go -aamiaispaikkaa. Emery Emery on melkoisen riippuvainen sosiaalisesta mediasta ja teki mm. tämän matkalla ravintolaan. Kyse oli viime vuoden kiinalaisista onnenkekseistä, kun Rachel kertoo saaneensa onnenkeksistä "You fake it" lapun. Chris oli taas sai "You faked the whole relationship".

Tämä kyseinen ravintola on nähty mm. Man vs. Food -ohjelmassa ja on tunnettu isoista annoksistaan.

BJ ja BLT Bloody Mary. Kyllä vain. Bloody Mary, jossa on pekonia, salaattia ja pihvitomaatti

Benedict-munia, sama annos kuin Man vs. Foodissa.

Perunamuusia ja kastiketta

Minun BBQ-kanaleipäni, punasipulirenkaani ja pieni salaattini. Tämä oli yksi pienimmistä annoksista.

New York, New York

Jäimme aamiaisen jälkeen kiertämään Strippiä, mutta eipä siellä mitään ihmeellistä ollut. Upeita rakennuksia, isoja autoja, jättimäisiä ostoskeskuksia, mutta kaikki tuntuu kovin muoviselta. Teemahotelleja katsellessa ei voi välttyä ajatukselta aikuisten huvipuistosta.

Kukista tehty karuselli

 Korttelin verran poispäin stripiltä ja maisema oli jo tällaista. Ei hotelleja, ei väriloistoa eikä ökyilyä.

Kolme kaistaa autoille, metri jalankulkijoille ja pyöräilijöille

Parin korttelin päässä alkoi omakotitaloalue, jossa sähkö "lainattiin" suoraan langasta.

Pari korttelia Stripiltä

Illalla menimme Ajayn, Edwardin ja Linleyn kanssa katsomaan Penn & Tellerin shown Rioon. Vaikka suurin piirtein puolet esityksestä oli minulle tuttuja Bullshitin ja Youtuben kautta, oli se silti näkemisen arvoinen. Varsinkin Tellerin yksinään tekemät mykkäelokuvamaiset temput olivat kuin tanssia. 

Shown jälkeen ihastelimme Las Vegasin valoja ja palasimme hotellille. Del Mar alkaa olla jo aika täynnä skeptikoita.

Lentopäivä

Parin tunnin unien jälkeen kentälle ja koneeseen. Kaikkiaan lentoja ja vaihtoja odotellessa kuluu 21 tuntia, joten päivästä ei tule kaikkein mukavin. Olen varautunut muutaman kirjan ja useamman tietokoneaskareen verran matkaan. Väsymystila on myöskin sellainen, että luulisin nukkuvani ainakin osan matkasta. Ensimmäisenä on lento Manchesteriin, jossa turvatarkastajat ihmettelevät kameralaukkuani, ottavat näytteet räjähteiden varalta, skannaavat varpaani ja kaiken omaisuuteni moneen kertaan ja lopulta noin 45 minuutin jälkeen päästävät jatkamaan matkaa. En ehtinyt ajoissa kerjäämään hätäuloskäytävän vieressä olevaa suuremman jalkatilan paikkaa, joten kaksimetrinen kroppa täytyy nyt ahtaa normaaliin penkkiväliin. 

Normaali paikka

Varauloskäytäväpaikka

En yhtään ihmettele, että enemmän matkustavat ryytyvät turvatarkastuksiin. Kahdeksan tuntia kippurassa ja pääsen jaloittelemaan Chigagon kentälle, turvatarkastusten kautta pääsen odottamaan Vegasin konetta, johon exit-paikka taas järjestyi ja pystyin käyttämään tietokonetta ja suoristamaan jalkani melkein neljän tunnin lennolla. Olin perillä Vegasissa kuudelta paikallista aikaa, otin taksin ja pääsin paikan päälle.

Aikaero Suomeen on 10 tuntia, mutta lentokoneessa nukuttujen tuntien ansiosta ei väsytä vielä. Aulabaari Del Mar on vielä hiljainen. Siitä tulee parin päivän kuluttua olohuone ja kohtaamispaikka, mutta nyt siellä ei ole kuin muutama jenkki katsomassa urheilua.

Kävin parin kilometrin päässä kauppakeskuksessa ja takaisin tullessani löysin Del Marista jo muutaman tutun, mm. John Larsenin Tanskasta. Ilta eteni kuulumisia vaihtaen pikkutunneille.

Matkaan!!

Noniin, nyt on se aika. Taas. Istun junassa, lento lähtee huomenaamulla klo 8.25 ja päässäni rullaa tarkistuslista. Parranajovehkeet unohdin taas, mutta niitä nyt onneksi saa paikan päältäkin. Lenkkikengät jätin pois tahallani, mutta nyt mietin miksi sen tein. Minähän sovin etukäteen lenkistä intialaisen Ajay Appadenin kanssa. Numeron 48 lenkkareita ei varmaan löydy ihan jokaisesta kaupasta amerikoistakaan, vaikka siellä kaikki onkin suurempaa.

Matka alkoi vähän yllättäen. Olin viikko sitten töissä Tuska-festivaalilla, sitten neljä päivää kotona ja yhtäkkiä pitäisi taas lähteä. Olen lukenut koko kevään luennoitsijoiden kirjoja ja rakentanut tunnelmaa. Hehkuttaminen on  kuitenkin jäänyt tekemättä viimeisen kahden viikon aikana ja nyt kuin yhtäkkiä pitäisi aloittaa seikkailu. Kyllä tämä varmaan tästä taas iloksi muuttuu. 

Ystäväni James aikoi lähteä mukaan, mutta joutui perumaan lähtönsä. Menen nyt yöksi hänen luokseen, joten jonkinmoista keskustelua ja hehkuttamista matkasta varmasti päästään käymään.

Rahoituksen hakeminen

Lennot ja asuminen tekevät lompakkoon taas kohtalaisen loven, mutta koitan olla viime vuotta ahkerampi juttujen myynnissä. Viime vuoden reissusta kirjoitin loppujen lopuksi kolme juttua, toivottavasti tänä vuonna saan aikaan enemmän. Skeptikkoon saa ilmeisesti taas tehdä jutun, opettajien lehdet ovat olleet kiinnostuneita ja tällä kertaa paikallinen sanomalehtikin tarjoaa juttupaikkaa jo etukäteen.

Koska apurahan hakeminen hakemuksesta päätökseen kestää useita kuukausia, yritin hakea matka-apurahaa jo talvella. Eihän siitä mitään tullut, kun kokouksen puhujiakaan ei ollut vielä tiedossa. "Haluaisin apurahan kokoukseen, josta en tiedä vielä oikeastaan mitään, mutta perhanan hienoa siellä tulee olemaan!" ei riittänyt vakuuttamaan ketään.

Asuminen tulee taas kohtalaisen edulliseksi. Menen paikalle jo maanantai-illaksi ja ensimmäisen yön asun yksin. Toisena yönä jaan huoneen Jamien kanssa, siitä eteenpäin useamman ihmisen kanssa. Koska huoneessa ei vietetä juurikaan aikaa, ei asuinkumppaneille ole juurikaan muita vaatimuksia kuin luotettavuus. Keskiviikosta eteenpäin huoneen lattialle tulee muutama asukas, jotka maksavat saman osan huoneesta kuin minäkin. Ennestäänkin edullinen huone muuttuu naurettavan halvaksi. Koko kahdeksan päivän asumiseni maksaa alle 200 €.

Viime kerrasta oppineena minulla on käyntikortit teetettynä. 250 kpl luulisi riittävän hienosti. Kääntöpuolella on mahdollisuus matkakassani kartuttamiseen Bitcoinia, joukkorahoitusta tai PayPalia käyttäen. Onki veteen ja katsotaan poikiiko se mitään.

Vuoden 2014 TAM

Taas mennään. Hain tänäkin vuonna opettaja-apurahaa TAM:iin ja sain sen jälleen.

Viime vuonna ajattelin tilaisuuden Once-in-a-Lifetime-reissuksi, mutta nyt on käymässä toisin. Viime matkalla tuli valtava määrä uusia ystävyyssuhteita, joita on pidetty yllä sosiaalisen median avulla. Tämän vuoden TAM alkoi pakottaa jo aikaisin syksyllä, mikä näkyy aika hyvin jo Skeptikkoon kirjoittamani jutun ingressissä. Puhujia on julkistettu vasta keväällä ja tämä voi tarkoittaa sitä, etteivät puhujat ehkä kuitenkaan ole pääosassa TAM:ssa.. Hyviä puhujiahan tuonne tulee joka tapauksessa. Tämän vuoden puhujiksi on kiinnitetty mm. Bill Nye (The Science Guy), Daniel Dennett, Richard Wiseman, Eugenie Scott.. Koko listan voit käydä kurkkaamassa täältä. Teemana on tänä vuonna Skeptisismi ja aivot, joten puhujista moni on psykologeja tai neuroalan ihmisiä.

Facebookissa ihmiset ovat innostaneet toisiaan parin kuukauden ajan, on julkaistu kuvia ja suunniteltu seuraavaa reissua. Tämän vuoden TAM saa ihan uuden näkökulman, kun tuntee ihmisiä etukäteen.

Tänä vuonna piti Suomesta lähteä mukaan lähteä useampiakin tuttuja. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, ettei heistä yksikään saanut matkaa järjestymään ajan- tai rahanpuutteen takia. Katsotaan, kuinka käy.

Juttu Skepsiksessä

Pikapäivitys. Matkakertomukseni julkaistiin Skeptikossa. Minun ottamani kansikuva ja kolme aukeamaa tekstiä. Komeata luettavaa ainakin itselleni.

Ensimmäinen lehtijuttu reissusta

Blogin kävijäaktiivisuus on lisääntynyt taas, joten kirjoitan lyhyen päivityksen. Kirjoitin reissusta jutun MAOL:n (Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto) Dimensio-lehteen, jossa mainitsin tämän blogin. Oletan kävijöiden olevan peräisin sieltä.

Matkalta tuli valtavasti tuttuja, joiden kanssa on suunniteltu jo seuraavan kesän matkaa. Saattaa olla, että matkasta tulee vähän pidempi, sillä minun pitää ilmeisesti mennä käymään Portlandissa ja LA:ssa pienemmissä tapahtumissa edustamassa Eurooppaa. Matkaseuraa on Suomesta lähdössä ainakin kourallinen.

Olen syksyn aikana pitänyt yhteyttä ja tehnyt yhteistyötä monien uusien tuttujeni kanssa erilaisissa yhteyksissä. Koska olen koulutukseltani biologi, on minua aika usein pyydetty arvioimaan joitakin biologisia väitteitä sisältäviä artikkeleita. Tällainen yhteinen harrastaminen ja yhteydenpito on ollut yleistä Suomen sisällä, mutta nyt olen päässyt tekemään samaa kansainvälisestikin. Suomessa huuhaa rajoittuu Antti Heikkilän laukomiin mielipiteisiin, sähköallergiaan ja rokotekeskusteluihin, mutta muissa maissa pääsee tutustumaan myös meedioihin ja ufoihin kohdistuviin väitteisiin.Vaihtelu virkistää ja kuka tietää milloin suomalaiset iltapäivälehdet innostuvat kirjoittamaan kreationismista tai ufoista. HPV-rokotekeskusteluunkin olin hyvin valmistautunut, kun olin seurannut vastaavia väitteitä rapakon takaa jo useamman vuoden ajan.