Henkistä valmistautumista

Pääasiallisesti tuttujani kiinnostaa Las Vegasissa mahdollisuus pelata rahapelejä, mikä taas minua ei innosta yhtään. Tiedän todennäköisyydet, enkä missään tapauksessa halua kuluttaa rajallisesta ajasta hetkeäkään minkään pokeriturnauksen kanssa tai kolikkoautomaatteja hakaten. Perhettänikään ei enää kiinnostaa pienet lisäinfot, joita olen saanut poimittua netin syövereistä. Päinvastoin, rouva on katsonut Las Vegas-elokuvia Bridesmaidsista Hangoveriin ja on aika varma, etten tule selviämään reissusta hengissä. Muksujen kanssa olemme opetelleet skypen käyttöä ja uskoakseni aikaakin saadaan järjestymään kahdeksan tunnin aikaerosta huolimatta. Tottahan minä voin herätä aamulla kuudelta puhumaan puhelimessa, tottakai voin.

Tietokoneen vaihto tuli yllättäen ja pyytämättä. Vanha MB Pro päästi voimasavut ulos ja jouduin ostamaan uuden. Nyt minun pitää opetella käyttämään uutta siten, ettei tarvitse ihmetellä kuvankäsittelyä tai mitään muutakaan enää paikan päällä. Vanhan kanssa olimme kuin yhtä puuta, uusi tuntuu vielä oudolta alle vuorokauden tuttavuuden jälkeen.

Uusi passi on hoidettu ja käsittääkseni kaikki on mietittynä valmiiksi. Suurin ongelma tällä hetkellä on valinta järjestelmäkameran ja puhelimen kameran välillä. Järkkärillä saa hyviä kuvia väkisinkin, mutta kantamisessa on oma hommansa. Puhelimella saa ihan säällisiä kuvia, mutta haluanko vain säällisiä kuvia? Ongelmansa kullakin, kyllä minä tämän kanssa vielä selviän. Tässä on melkein kuukausi aikaa touhuta, mutta touhuaminen meinaa loppua kesken. Kai sitä nyt jotain voisi tehdä? Lukea puhujien kirjoja ja .. ja siinäpä se ilmeisesti onkin. En kuitenkaan ala vielä pakkaamaan. Minun täytyy ilmeisesti vain keskittyä henkiseen valmentautumiseen.

Asiasisältöä matkaraporttiin.

Nyt kun minulla on sovittuna juttu ainakin Skeptikkoon ja keskusteluja aiheesta muutaman muun kanssa, minun kannattaa varmastikin miettiä ennakkoon erilaisia aiheita ja haastateltavia. Skeptikoilla ei ole Penn & Tellerin Bullshit-ohjelman ja MythBustersin lisäksi juurikaan tunnettuja tv-ohjelmia, vaan "scene" pyörii pääosin podcastien ja kirjojen ympärillä. Skeptics Guide to the Universe, SGU, kerää yli 100 000 viikottaista kuuntelijaa puolentoista tunnin ohjelmalleen ja ohjelman tekijöistä on viimeisen seitsemän vuoden aikana tullut skeptikkopiirien tähtiä. Heitä näkee nykyisin puhujina monissa kokouksissa ja skeptisenä näkökulmana paranormaaleja ilmiöitä käsiteltäessä erilaisissa ohjelmissa.

Lähetin SGU:n palautelaatikon kautta kysymyksen mahdollisesta haastattelusta. "Jos vaikka viisi minuuttia jossain vaiheessa", mutta uskoin heidän olevan liian kiireisiä, enkä odottanut suuria. Ihmetykseni oli suuri, kun ohjelman vetäjä Steven Novella lähetti minulle paria tuntia myöhemmin puhelinnumeronsa ja sovimme tapaamisesta. Piirit ovat pienet, kun piirien suurimmat henkilöt vastaavat itse lähettämällä oman puhelinnumeronsa. En valita, odotan reissua vieläkin enemmän.

Päivityksenä: Moni muukin on vastannut itse ja ollut oikein halukas tapaamaan ja juttelemaan. Heistä lisää tuonnempana.

Lennot

Kuten aiemmin kerroin, lennot ovat suurin kuluni tällä reissulla. Kayak.com näytti olevan halvin, joten lähdin sitä kautta etsimään sopivia lentoja. Kokous alkaa torstaiaamuna, joten haluan olla siellä silloin tai edellisenä päivänä. Tapahtuman päättää sunnuntai-iltana esitys, jossa omasta mielestään paranormaaleja kykyjä omaava henkilö yrittää saada JREF:n miljoona dollaria koko TAM:n yleisön katsoessa. Pakkohan sekin on nähdä. En aio viettää ylimääräisiä päiviä Vegasissa, vaikka nähtävää olisi varmasti paljon. Jokainen kokouksen ulkopuolella vietetty päivä maksaa monta sataa euroa, enkä minä nyt siellä yksin jaksa vähiä rahojani pelata tai juoda. Tietenkin voisi käydä tutustumassa esimerkiksi New Yorkiin matkan varrella, mutta mitä sielläkään ehtii päivässä tai kahdessa nähdä.

Sopivimmat lennot löytyivät American Airlinesilta, lähtö keskiviikkona 14.30 Helsingistä ja saapuminen keskiviikkona 23.00 Vegasiin. Aikaero huomioituna matka-aika on melkein 20 tuntia. Takaisin lähden maanantaiaamuna ja olen perillä tiistaiaamuna suomen aikaa, tällä kertaa matka-aika on vain 14 tuntia. Miten ihmeessä minä saan aikani kulumaan lennoilla? Pitkänä ihmisenä tuollaisten aikojen viettäminen liian matalilla penkeillä on muutenkin tuskallista.

Muistikirjaan: Pakkaa kipugeeli.

Matkarahojen kerjäämistä

Matkarahojen hankkiminen ei ole välttämättä ihan helppoa TAMin kaltaiseen kokoukseen. Suomessa hyvin harva on kuullut edes Skepsiksestä, Suomen skeptikkoyhdistyksestä, saati sitten Yhdysvaltojen vastaavasta. Ajattelin tarjota juttua matkastani erilaisiin lehtiin ja julkaisuihin. Muotoilin tekstin, jossa kerroin oppikirja- ja kurssiprojektistani, matkasta ja yritin kertoa mahdollisimman hyvin minkälaisesta kokouksesta on kysymys ja miksi tämä on NIIN mielenkiintoista kaikkien mielestä. Ihan kaikkien. Ihan totta.

Sain useita kohteliaita vastauksia, joissa pyydettiin lähettämään matkan jälkeen valmista tekstiä, josta he voisivat sitten valita mahdollisesti mielenkiintoisia aiheita. En minäkään haluaisi ostaa sikaa säkissä, mutta silti olisi rauhoittavaa saada edes jonkin verran rahaa etukäteen. Suomen Skepsikseltä sain mukavan kokoisen lahjoituksen matkakertomusta ja mahdollista luentoa vastaan, joten alku näyttää erittäin lupaavalta. Pian Skepsiksen ilmoituksen jälkeen sain toisenkin positiivisen vastauksen. Nyt minulla on syy kirjoittaa juttu ja voisin ehkä saada sillä vielä vähän lisääkin rahaa jälkikäteen. Matkakassasta on nyt noin 10 % kasassa, joten ei tämä voi ihan katastrofiksi enää mennä.