Nyt minulla on siis pääsylippu aikuisten huvipuistossa järjestettävään maailman upeimpaan tapahtumaan. TAM järjestetään Southpoint Casinolla, joten minun pitäisi varmaankin ottaa huone sieltä. Mainitsemalla JREF:n varauksen yhteydessä hinta putoaa toistakymmentä prosenttia, eivätkä hinnat muutenkaan huimaa päätä. Kolme yötä kahden hengen huoneessa casinohotellissa maksaa 240 $. Suomesta sillä saa kaksi yötä jostain vähän keskustan ulkopuolelta. Otin yhteyttä tapahtuman järjestäjään ja kysyin huoneen varaamisen kiireellisyydestä ja että olisiko heidän kauttaan mahdollista saada järjestettyä vieläkin edullisempia huoneita tai mahdollisuutta jakaa huonetta jonkun kanssa. Kuutta tuntia myöhemmin JREF:n erittäin ystävällinen Barbara esitteli minut Texasilaiselle anestesiologille, Greggille. Sovimme jakavamme huoneen ja näin sain pienennettyä matkabudjettiani melkein kymmenellä prosentilla. Kokous alkaa torstaiaamuna ja Gregg on tulossa paikalle vasta torstai-iltana. Itse en ole vielä varannut lentoja, joten lisäöiden mahdollisuus on vielä olemassa.
Asiat etenevät mukavaa vauhtia.
perjantai 31. toukokuuta 2013
torstai 30. toukokuuta 2013
Mikä on TAM?
TAM eli The Amazing Meeting on maailman suurin skeptikkojen ja tiedenörttien tapaaminen. Kuulin TAMista ensimmäisen kerran ostettuani ensimmäisen iPodini vuonna 2008 ja ihastuttuani Skeptics Guide to the Universe-podcastiin. Myöhemmin lisäsin tilauslistalleni Skeptoidin, Point of Inquiryn ja monia muita kriittistä ajattelua ja tiedettä popularisoivia podcasteja. Jokainen näistä kertoi vuosittain TAMista ja kertoi kuinka hauskaa siellä on ja kuinka siellä tapaa samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Vegasin hullu maailma sopii hienosti tällaisen vakavaa asiaa kepeästi käsittelevän kokouksen pitopaikaksi. TAMin järjestää James Randi Educational Foundation, JREF, ja se on järjestetty Las Vegasissa jo vuodesta 2003 alkaen.
Taustaa JREF:sta. James "The Amazing" Randi on maailmankuulu taikuri (s. 1928), joka on tunnettu mm. Alice Cooperin showsta, useista TV-esiintymisistään, amerikkalaisten skeptikkoyhtistysten CSICOP (nykyisin CSI) ja JREF:n perustamisesta. Vuonna 1964 hän tarjosi 1000 dollaria jokaiselle, joka kykenisi näyttämään hänelle yliluonnolliset kykynsä. Pikkuhiljaa Randi nosti palkintosummaa ja nykyisin JREF tarjoaa miljoona dollaria kenelle tahansa, joka pystyy valvotuissa olosuhteissa suorittamaan jonkin yliluonnollisen tempun. Yliluonnolliseksi katsotaan kaikki ennustamisesta kaivon katsomiseen ja lusikan taivuttamisesta ajatuksen voimalla aina röntgenkatseeseen. Säännöt ja palkintoa yrittäneet löytyvät linkin takaa. Kukaan ei ole tähän päivään mennessä saanut palkintoa.
TAM on minun sankareideni suuri juhla. TV-ohjelma Mythbustersin Adam Savage, Penn & Tellerin Penn Jillette, monet koomikot, taikurit ja useat kansainvälisesti tunnetut tiedemiehet ja tiedenaiset tulevat paikalle keskustelemaan, viettämään aikaa ja tutustumaan toisiinsa. Tieteelliset kokoukset ovat yleensä melko kuivakoita tapahtumia, mutta TAM on poikkeus tässä suhteessa. Esimerkiksi Penn Jillette pitää James Randia lähes isänään ja järjestää joka vuosi oman JREF:n tukitapahtumansa "Rock'n Roll, Doughuts & Bacon". Siellä hän esiintyy oman bändinsä NoGodBandin kanssa ja tarjoaa kaikille TAM:n osallistujille donitseja ja pekonia. Kerron myöhemmin tästä lisää.
Miten tämä liittyy minuun? Olen vuosia haaveillut osallistumisesta, mutta perheelliselle ja pätkätöitä tekevälle ihmiselle parin tuhannen euron satsaus on ollut aivan liian suuri. Minulle tulee JREF:n uutiskirje ja keskiviikkona 29.5 siellä mainittiin opettajille myönnettävistä apurahoista TAM:in osallistumisen helpottamiseksi. Apurahaan kuuluu ruuat ja pääsy kaikkiin tapahtumiin, mutta lentoliput ja hotellihuone täytyy hoitaa itse. Konferenssiin osallistuu noin tuhat ihmistä ja opettaja-apurahoja on vain kourallinen, joten pienen Suomen pienen paikkakunnan opettajalla tuskin olisi mahdollisuuksia. Yrittänyttä ei laiteta. Hakemukseen piti laittaa mm. kopio työpaikan henkilökortista ja muita hassulta kuulostavia todisteita opettajuudestani, mutta täytin paperit ja laitoin ne sähköpostilla eteenpäin.
Jo seuraavana päivänä sain myöntävän päätöksen. Uskomatonta. Ensimmäinen reaktio oli paniikki, mikä nyt eteen, eihän minulla ole laittaa 1500 €:a lentolippuihin ja hotelliasumiseen. Kaiken kukkuraksi tapahtumahan on samaan aikaan Tangomarkkinoiden kanssa, johon olen jo vuosi sitten luvannut mennä töihin. Toisin sanoen, menetän lippurahat ja palkan, yhteensä noin 3000 €. Ei. Minun pitää varmastikin ilmoittaa, etten pääsekään tulemaan.
Menin kouluni opettajanhuoneeseen juomaan kahvia, jossa kerroin naureskellen tilanteesta äidinkielenopettaja Emmille. Kerroin, etten oikeasti voi mihinkään mennä ja laskeskelin ääneen matkaan tarvittavia rahoja. Emmi naurahti ja sanoi kaikella opettajan vakavuudellaan "No tottakai sinä lähdet. Eihän tuota tarvitse edes miettiä". Pohdimme tapoja, joilla voisin saada edes osan rahoista takaisin vaikka lehtijuttujen muodossa. Asiassa alkoi olla jo ihan pikkuisen järkeäkin, ehkä voisin ihan oikeasti lähteä. Ehkä.
Taustaa JREF:sta. James "The Amazing" Randi on maailmankuulu taikuri (s. 1928), joka on tunnettu mm. Alice Cooperin showsta, useista TV-esiintymisistään, amerikkalaisten skeptikkoyhtistysten CSICOP (nykyisin CSI) ja JREF:n perustamisesta. Vuonna 1964 hän tarjosi 1000 dollaria jokaiselle, joka kykenisi näyttämään hänelle yliluonnolliset kykynsä. Pikkuhiljaa Randi nosti palkintosummaa ja nykyisin JREF tarjoaa miljoona dollaria kenelle tahansa, joka pystyy valvotuissa olosuhteissa suorittamaan jonkin yliluonnollisen tempun. Yliluonnolliseksi katsotaan kaikki ennustamisesta kaivon katsomiseen ja lusikan taivuttamisesta ajatuksen voimalla aina röntgenkatseeseen. Säännöt ja palkintoa yrittäneet löytyvät linkin takaa. Kukaan ei ole tähän päivään mennessä saanut palkintoa.
TAM on minun sankareideni suuri juhla. TV-ohjelma Mythbustersin Adam Savage, Penn & Tellerin Penn Jillette, monet koomikot, taikurit ja useat kansainvälisesti tunnetut tiedemiehet ja tiedenaiset tulevat paikalle keskustelemaan, viettämään aikaa ja tutustumaan toisiinsa. Tieteelliset kokoukset ovat yleensä melko kuivakoita tapahtumia, mutta TAM on poikkeus tässä suhteessa. Esimerkiksi Penn Jillette pitää James Randia lähes isänään ja järjestää joka vuosi oman JREF:n tukitapahtumansa "Rock'n Roll, Doughuts & Bacon". Siellä hän esiintyy oman bändinsä NoGodBandin kanssa ja tarjoaa kaikille TAM:n osallistujille donitseja ja pekonia. Kerron myöhemmin tästä lisää.
Miten tämä liittyy minuun? Olen vuosia haaveillut osallistumisesta, mutta perheelliselle ja pätkätöitä tekevälle ihmiselle parin tuhannen euron satsaus on ollut aivan liian suuri. Minulle tulee JREF:n uutiskirje ja keskiviikkona 29.5 siellä mainittiin opettajille myönnettävistä apurahoista TAM:in osallistumisen helpottamiseksi. Apurahaan kuuluu ruuat ja pääsy kaikkiin tapahtumiin, mutta lentoliput ja hotellihuone täytyy hoitaa itse. Konferenssiin osallistuu noin tuhat ihmistä ja opettaja-apurahoja on vain kourallinen, joten pienen Suomen pienen paikkakunnan opettajalla tuskin olisi mahdollisuuksia. Yrittänyttä ei laiteta. Hakemukseen piti laittaa mm. kopio työpaikan henkilökortista ja muita hassulta kuulostavia todisteita opettajuudestani, mutta täytin paperit ja laitoin ne sähköpostilla eteenpäin.
Jo seuraavana päivänä sain myöntävän päätöksen. Uskomatonta. Ensimmäinen reaktio oli paniikki, mikä nyt eteen, eihän minulla ole laittaa 1500 €:a lentolippuihin ja hotelliasumiseen. Kaiken kukkuraksi tapahtumahan on samaan aikaan Tangomarkkinoiden kanssa, johon olen jo vuosi sitten luvannut mennä töihin. Toisin sanoen, menetän lippurahat ja palkan, yhteensä noin 3000 €. Ei. Minun pitää varmastikin ilmoittaa, etten pääsekään tulemaan.
Menin kouluni opettajanhuoneeseen juomaan kahvia, jossa kerroin naureskellen tilanteesta äidinkielenopettaja Emmille. Kerroin, etten oikeasti voi mihinkään mennä ja laskeskelin ääneen matkaan tarvittavia rahoja. Emmi naurahti ja sanoi kaikella opettajan vakavuudellaan "No tottakai sinä lähdet. Eihän tuota tarvitse edes miettiä". Pohdimme tapoja, joilla voisin saada edes osan rahoista takaisin vaikka lehtijuttujen muodossa. Asiassa alkoi olla jo ihan pikkuisen järkeäkin, ehkä voisin ihan oikeasti lähteä. Ehkä.
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Minä
Olen koulutukseltani biotekniikan insinööri ja FM biotekniikasta ja
solu- ja molekyylibiologiasta. Olen vaimoni kanssa kotoisin Seinäjoelta, mutta opiskelimme Helsingissä. Valmistuimme, saimme lapsen ja elätin perhettä tekemällä töitä apurahalla. Rahat eivät pienelle perheelle kovin leveään elämään riittäneet, joten muutimme vaimon työn perässä Seinäjoelle 2008. Seinäjoen kokoisessa kaupungissa oman
alani töiden löytäminen on "haastavaa", mutta olen saanut työllistettyä itseni
matemaattisten aineiden opettajana yläasteilla ja viime lukuvuonna
lukiolla. Olen tiedeorientoitunut ihminen ja kaikki tieteisiin tai uuteen tietoon
liittyvä on mielestäni hauskaa ja mielenkiintoista. Tätä on vaikea
tartuttaa oppilaisiin vain kurssikirjoja seuraamalla ja oppilaiden
innostaminen vapaaehtoiseen asioiden opiskeluun onkin ollut yksi suurimmista tavoitteistani opettajana.
Yläasteella fysiikan ja kemian opettaminen on helppoa ja siitä saa hauskaa ihan vain poikkeamalla rutiineista. Tunnilla voi esimerkkilaskuissa heilurin sijaan käyttää Tarzania tai lepakkomiestä ja jos tunnilla lasketaan pallon nopeuden sijaan oppilaan mopon nopeutta tai mopoauton liikemäärää saadaan tehtäviin oma hölmö leimansa, jonka vuoksi oppilaat laskevat tehtäviä mieluummin. Näitä "mopofysiikan" laskuja on kertynyt jo pienen kirjasen verran pöytälaatikkoon.
Iltalukiossa aikataulu on äärimmäisen tiukka, eikä aikaa ylimääräiseen "hauskanpitoon" ole. Yksi kurssi on suunniteltu käytäväksi noin 24:ssä 70 minuutin tunnissa, mutta iltalukiossa aikaa on parhaassa tapauksessa kymmenen 90 minuutin tuntia. Onneksi suurin osa oppilaista on jo valmiiksi motivoituneita, jolloin yläastemaista innostamista ei juurikaan tarvita. Innostamista voisi tehdä kuitenkin myös toisin. Yksi ammottava aukko on se, ettei luonnontieteiden opettajien välillä ole paljoakaan yhteistyötä ja esimerkiksi fysiikasta innostuneet eivät välttämättä lue biologiaa. Todelliset työllistymismahdollisuudet tulevina fyysikoina saattavat ihan hyvin olla esimerkiksi sairaaloissa, jossa perustietämys biologiasta voisi olla hyödyllistä. Rajapintoja eri oppiaineiden välillä ei ylitetä, vaikka se saattaisi saada oppilaat ymmärtämään asioita laajemmin. Vaikka sähköä voi opetella fysiikan kannalta, olisi mielestäni suorastaan hölmöä jättää sähkökemia opettelematta. Paitsi, että se tarjoaa laajemman kokonaiskuvan ja käsityksen siitä mitä oikeasti tapahtuu, se myös helpottaa uusien asioiden oppimista. Opot eivät näitä asioita tunne, joten asia on luonnontieteiden opettajien vastuulla.
No joo. Toinen tapa innostaa on tutustuttaa uuteen tietoon ja uusiin tieteisiin. Antaa heidän itse ylittää rajapinnat. Netti on niin täynnä valheellista tarkoitushakuista "tietoa" ja täysin väärin ymmärrettyä tietoa, ettei sinne ilman erillistä opastusta voi ketään päästää. Oppilaille ei lukiotasolla kukaan opeta mitään tieteellisistä artikkeleista, niiden rakenteesta, niiden laadun arvioimisesta tai niiden käytöstä. Tässä saisi helposti yhdistettyä luonnontieteet ja englanninkielen. Minulla on ollut pari vuotta pöytälaatikossani "mopofysiikan" vieressä oppikirja- ja kurssiprojekti, jossa käsittelen muun muassa tätä asiaa. Otin sen uudelleen käsittelyyn kevään aikana, kun aihe nousi oppilaideni kanssa ajankohtaiseksi. Ideana on esitellä pintaraapaisu eri luonnontieteistä ja esitellä eri luonnontieteiden yhtymäkohtia ja niissä tarvittavia työkaluja. Kurssi rakentuu kriittiselle ajattelulle, eli opetellaan löytämään luotettavaa tietoa ja itsenäisesti arvioimaan mikä voisi olla mahdollista ja mikä ei. Isona osana on myös artikkeleiden etsiminen ja niiden rakenteeseen tutustuminen.
Tätä kurssiprojektia varten olen lukenut paljon kirjoja, keskusteluja, blogeja ja kuunnellut luentoja. Tämä on myös se syy, miksi olen halunnut lähteä The Amazing Meetingiin. Haluan päästä tapaamaan samalla tavalla ajattelevia ihmisiä ja saada lisäideoita kurssilleni. Tämä blogi kertoo miten matka sai alkusysäyksensä, miten valmistelin matkaa ja mitä minä siellä näin, opin ja koin.
Yläasteella fysiikan ja kemian opettaminen on helppoa ja siitä saa hauskaa ihan vain poikkeamalla rutiineista. Tunnilla voi esimerkkilaskuissa heilurin sijaan käyttää Tarzania tai lepakkomiestä ja jos tunnilla lasketaan pallon nopeuden sijaan oppilaan mopon nopeutta tai mopoauton liikemäärää saadaan tehtäviin oma hölmö leimansa, jonka vuoksi oppilaat laskevat tehtäviä mieluummin. Näitä "mopofysiikan" laskuja on kertynyt jo pienen kirjasen verran pöytälaatikkoon.
Iltalukiossa aikataulu on äärimmäisen tiukka, eikä aikaa ylimääräiseen "hauskanpitoon" ole. Yksi kurssi on suunniteltu käytäväksi noin 24:ssä 70 minuutin tunnissa, mutta iltalukiossa aikaa on parhaassa tapauksessa kymmenen 90 minuutin tuntia. Onneksi suurin osa oppilaista on jo valmiiksi motivoituneita, jolloin yläastemaista innostamista ei juurikaan tarvita. Innostamista voisi tehdä kuitenkin myös toisin. Yksi ammottava aukko on se, ettei luonnontieteiden opettajien välillä ole paljoakaan yhteistyötä ja esimerkiksi fysiikasta innostuneet eivät välttämättä lue biologiaa. Todelliset työllistymismahdollisuudet tulevina fyysikoina saattavat ihan hyvin olla esimerkiksi sairaaloissa, jossa perustietämys biologiasta voisi olla hyödyllistä. Rajapintoja eri oppiaineiden välillä ei ylitetä, vaikka se saattaisi saada oppilaat ymmärtämään asioita laajemmin. Vaikka sähköä voi opetella fysiikan kannalta, olisi mielestäni suorastaan hölmöä jättää sähkökemia opettelematta. Paitsi, että se tarjoaa laajemman kokonaiskuvan ja käsityksen siitä mitä oikeasti tapahtuu, se myös helpottaa uusien asioiden oppimista. Opot eivät näitä asioita tunne, joten asia on luonnontieteiden opettajien vastuulla.
No joo. Toinen tapa innostaa on tutustuttaa uuteen tietoon ja uusiin tieteisiin. Antaa heidän itse ylittää rajapinnat. Netti on niin täynnä valheellista tarkoitushakuista "tietoa" ja täysin väärin ymmärrettyä tietoa, ettei sinne ilman erillistä opastusta voi ketään päästää. Oppilaille ei lukiotasolla kukaan opeta mitään tieteellisistä artikkeleista, niiden rakenteesta, niiden laadun arvioimisesta tai niiden käytöstä. Tässä saisi helposti yhdistettyä luonnontieteet ja englanninkielen. Minulla on ollut pari vuotta pöytälaatikossani "mopofysiikan" vieressä oppikirja- ja kurssiprojekti, jossa käsittelen muun muassa tätä asiaa. Otin sen uudelleen käsittelyyn kevään aikana, kun aihe nousi oppilaideni kanssa ajankohtaiseksi. Ideana on esitellä pintaraapaisu eri luonnontieteistä ja esitellä eri luonnontieteiden yhtymäkohtia ja niissä tarvittavia työkaluja. Kurssi rakentuu kriittiselle ajattelulle, eli opetellaan löytämään luotettavaa tietoa ja itsenäisesti arvioimaan mikä voisi olla mahdollista ja mikä ei. Isona osana on myös artikkeleiden etsiminen ja niiden rakenteeseen tutustuminen.
Tätä kurssiprojektia varten olen lukenut paljon kirjoja, keskusteluja, blogeja ja kuunnellut luentoja. Tämä on myös se syy, miksi olen halunnut lähteä The Amazing Meetingiin. Haluan päästä tapaamaan samalla tavalla ajattelevia ihmisiä ja saada lisäideoita kurssilleni. Tämä blogi kertoo miten matka sai alkusysäyksensä, miten valmistelin matkaa ja mitä minä siellä näin, opin ja koin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)