Minä

Olen koulutukseltani biotekniikan insinööri ja FM biotekniikasta ja solu- ja molekyylibiologiasta. Olen vaimoni kanssa kotoisin Seinäjoelta, mutta opiskelimme Helsingissä. Valmistuimme, saimme lapsen ja elätin perhettä tekemällä töitä apurahalla. Rahat eivät pienelle perheelle kovin leveään elämään riittäneet, joten muutimme vaimon työn perässä Seinäjoelle 2008. Seinäjoen kokoisessa kaupungissa oman alani töiden löytäminen on "haastavaa", mutta olen saanut työllistettyä itseni matemaattisten aineiden opettajana yläasteilla ja viime lukuvuonna lukiolla. Olen tiedeorientoitunut ihminen ja kaikki tieteisiin tai uuteen tietoon liittyvä on mielestäni hauskaa ja mielenkiintoista. Tätä on vaikea tartuttaa oppilaisiin vain kurssikirjoja seuraamalla ja oppilaiden innostaminen vapaaehtoiseen asioiden opiskeluun onkin ollut yksi suurimmista tavoitteistani opettajana.

Yläasteella fysiikan ja kemian opettaminen on helppoa ja siitä saa hauskaa ihan vain poikkeamalla rutiineista. Tunnilla voi esimerkkilaskuissa heilurin sijaan käyttää Tarzania tai lepakkomiestä ja jos tunnilla lasketaan pallon nopeuden sijaan oppilaan mopon nopeutta tai mopoauton liikemäärää saadaan tehtäviin oma hölmö leimansa, jonka vuoksi oppilaat laskevat tehtäviä mieluummin. Näitä "mopofysiikan" laskuja on kertynyt jo pienen kirjasen verran pöytälaatikkoon.

Iltalukiossa aikataulu on äärimmäisen tiukka, eikä aikaa ylimääräiseen "hauskanpitoon" ole. Yksi kurssi on suunniteltu käytäväksi noin 24:ssä 70 minuutin tunnissa, mutta iltalukiossa aikaa on parhaassa tapauksessa kymmenen 90 minuutin tuntia. Onneksi suurin osa oppilaista on jo valmiiksi motivoituneita, jolloin yläastemaista innostamista ei juurikaan tarvita. Innostamista voisi tehdä kuitenkin myös toisin. Yksi ammottava aukko on se, ettei luonnontieteiden opettajien välillä ole paljoakaan yhteistyötä ja esimerkiksi fysiikasta innostuneet eivät välttämättä lue biologiaa. Todelliset työllistymismahdollisuudet tulevina fyysikoina saattavat ihan hyvin olla esimerkiksi sairaaloissa, jossa perustietämys biologiasta voisi olla hyödyllistä. Rajapintoja eri oppiaineiden välillä ei ylitetä, vaikka se saattaisi saada oppilaat ymmärtämään asioita laajemmin. Vaikka sähköä voi opetella fysiikan kannalta, olisi mielestäni suorastaan hölmöä jättää sähkökemia opettelematta. Paitsi, että se tarjoaa laajemman kokonaiskuvan ja käsityksen siitä mitä oikeasti tapahtuu, se myös helpottaa uusien asioiden oppimista. Opot eivät näitä asioita tunne, joten asia on luonnontieteiden opettajien vastuulla.

No joo. Toinen tapa innostaa on tutustuttaa uuteen tietoon ja uusiin tieteisiin. Antaa heidän itse ylittää rajapinnat. Netti on niin täynnä valheellista tarkoitushakuista "tietoa" ja täysin väärin ymmärrettyä tietoa, ettei sinne ilman erillistä opastusta voi ketään päästää. Oppilaille ei lukiotasolla kukaan opeta mitään tieteellisistä artikkeleista, niiden rakenteesta, niiden laadun arvioimisesta tai niiden käytöstä. Tässä saisi helposti yhdistettyä luonnontieteet ja englanninkielen. Minulla on ollut pari vuotta pöytälaatikossani "mopofysiikan" vieressä oppikirja- ja kurssiprojekti, jossa käsittelen muun muassa tätä asiaa. Otin sen uudelleen käsittelyyn kevään aikana, kun aihe nousi oppilaideni kanssa ajankohtaiseksi. Ideana on esitellä pintaraapaisu eri luonnontieteistä ja esitellä eri luonnontieteiden yhtymäkohtia ja niissä tarvittavia työkaluja. Kurssi rakentuu kriittiselle ajattelulle, eli opetellaan löytämään luotettavaa tietoa ja itsenäisesti arvioimaan mikä voisi olla mahdollista ja mikä ei. Isona osana on myös artikkeleiden etsiminen ja niiden rakenteeseen tutustuminen.

Tätä kurssiprojektia varten olen lukenut paljon kirjoja, keskusteluja, blogeja ja kuunnellut luentoja. Tämä on myös se syy, miksi olen halunnut lähteä The Amazing Meetingiin. Haluan päästä tapaamaan samalla tavalla ajattelevia ihmisiä ja saada lisäideoita kurssilleni. Tämä blogi kertoo miten matka sai alkusysäyksensä, miten valmistelin matkaa ja mitä minä siellä näin, opin ja koin.