Mikä on TAM?

TAM eli The Amazing Meeting on maailman suurin skeptikkojen ja tiedenörttien tapaaminen. Kuulin TAMista ensimmäisen kerran ostettuani ensimmäisen iPodini vuonna 2008 ja ihastuttuani Skeptics Guide to the Universe-podcastiin. Myöhemmin lisäsin tilauslistalleni Skeptoidin, Point of Inquiryn ja monia muita kriittistä ajattelua ja tiedettä popularisoivia podcasteja. Jokainen näistä kertoi vuosittain TAMista ja kertoi kuinka hauskaa siellä on ja kuinka siellä tapaa samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Vegasin hullu maailma sopii hienosti tällaisen vakavaa asiaa kepeästi käsittelevän kokouksen pitopaikaksi. TAMin järjestää James Randi Educational Foundation, JREF, ja se on järjestetty Las Vegasissa jo vuodesta 2003 alkaen.

Taustaa JREF:sta. James "The Amazing" Randi on maailmankuulu taikuri (s. 1928), joka on tunnettu mm. Alice Cooperin showsta, useista TV-esiintymisistään, amerikkalaisten skeptikkoyhtistysten CSICOP (nykyisin CSI) ja JREF:n perustamisesta. Vuonna 1964 hän tarjosi 1000 dollaria jokaiselle, joka kykenisi näyttämään hänelle yliluonnolliset kykynsä. Pikkuhiljaa Randi nosti palkintosummaa ja nykyisin JREF tarjoaa miljoona dollaria kenelle tahansa, joka pystyy valvotuissa olosuhteissa suorittamaan jonkin yliluonnollisen tempun. Yliluonnolliseksi katsotaan kaikki ennustamisesta kaivon katsomiseen ja lusikan taivuttamisesta ajatuksen voimalla aina röntgenkatseeseen. Säännöt ja palkintoa yrittäneet löytyvät linkin takaa. Kukaan ei ole tähän päivään mennessä saanut palkintoa.

TAM on minun sankareideni suuri juhla. TV-ohjelma Mythbustersin Adam Savage, Penn & Tellerin Penn Jillette, monet koomikot, taikurit ja useat kansainvälisesti tunnetut tiedemiehet ja tiedenaiset tulevat paikalle keskustelemaan, viettämään aikaa ja tutustumaan toisiinsa. Tieteelliset kokoukset ovat yleensä melko kuivakoita tapahtumia, mutta TAM on poikkeus tässä suhteessa. Esimerkiksi Penn Jillette pitää James Randia lähes isänään ja järjestää joka vuosi oman JREF:n tukitapahtumansa "Rock'n Roll, Doughuts & Bacon". Siellä hän esiintyy oman bändinsä NoGodBandin kanssa ja tarjoaa kaikille TAM:n osallistujille donitseja ja pekonia. Kerron myöhemmin tästä lisää.

Miten tämä liittyy minuun? Olen vuosia haaveillut osallistumisesta, mutta perheelliselle ja pätkätöitä tekevälle ihmiselle parin tuhannen euron satsaus on ollut aivan liian suuri. Minulle tulee JREF:n uutiskirje ja keskiviikkona 29.5 siellä mainittiin opettajille myönnettävistä apurahoista TAM:in osallistumisen helpottamiseksi. Apurahaan kuuluu ruuat ja pääsy kaikkiin tapahtumiin, mutta lentoliput ja hotellihuone täytyy hoitaa itse. Konferenssiin osallistuu noin tuhat ihmistä ja opettaja-apurahoja on vain kourallinen, joten pienen Suomen pienen paikkakunnan opettajalla tuskin olisi mahdollisuuksia. Yrittänyttä ei laiteta. Hakemukseen piti laittaa mm. kopio työpaikan henkilökortista ja muita hassulta kuulostavia todisteita opettajuudestani, mutta täytin paperit ja laitoin ne sähköpostilla eteenpäin.

Jo seuraavana päivänä sain myöntävän päätöksen. Uskomatonta. Ensimmäinen reaktio oli paniikki, mikä nyt eteen, eihän minulla ole laittaa 1500 €:a lentolippuihin ja hotelliasumiseen. Kaiken kukkuraksi tapahtumahan on samaan aikaan Tangomarkkinoiden kanssa, johon olen jo vuosi sitten luvannut mennä töihin. Toisin sanoen, menetän lippurahat ja palkan, yhteensä noin 3000 €. Ei. Minun pitää varmastikin ilmoittaa, etten pääsekään tulemaan.

Menin kouluni opettajanhuoneeseen juomaan kahvia, jossa kerroin naureskellen tilanteesta äidinkielenopettaja Emmille. Kerroin, etten oikeasti voi mihinkään mennä ja laskeskelin ääneen matkaan tarvittavia rahoja. Emmi naurahti ja sanoi kaikella opettajan vakavuudellaan "No tottakai sinä lähdet. Eihän tuota tarvitse edes miettiä". Pohdimme tapoja, joilla voisin saada edes osan rahoista takaisin vaikka lehtijuttujen muodossa. Asiassa alkoi olla jo ihan pikkuisen järkeäkin, ehkä voisin ihan oikeasti lähteä. Ehkä.