Sain järjestettyä itseni ensimmäiselle ja viimeiselle lennolla hätäuloskäynnin viereen, jossa jopa minä mahdun oikaisemaan koipeni. Tilanne ei pääse ihan kamalaksi.
Reilun yhdeksän tunnin lento ja kaksi höpöttelyyn taipuvaista luonnetta istumassa vierekkäin. Vieressä istuva palomestari Chad tiedusteli matkani kohdetta ja intoutui kertomaan omat kokemuksensa Vegasista parinkymmenen vuoden takaa. Omasta matkastani tuskin tulee samanlaista hullunmyllyä putkareissuineen, miesnaisineen ja ryöstetyksi tulemisineen, matkani luonne kun on hieman toisenlainen.
Esittelin TAM:n sivut hänelle ja hän oli yllättävän hyvin perillä torstain työpajojen aihepiireistä. Olemme molemmat lukeneet Daniel Kahnemanin ”Thinking fast & slow”-kirjan ja saimme aikaan ihan mukavan keskustelun. Chad ei ole muistaakseen koskaan kuullutkaan James Randista, mutta Penn & Teller ovat hänellekin tuttuja. Olen törmännyt samaan todella usein aiemminkin, jostain syystä kukaan ei tunne sitä suurinta staraa, ainoastaan ns. oppipojat.
Ainakin parranajovälineet unohtuivat, muuta en ole takin lisäksi muistanut unohtaneeni.
Alla olevassa kuvassa Grönlanti, tulipa nähtyä sekin. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti