Noniin, nyt on se aika. Taas. Istun junassa, lento lähtee
huomenaamulla klo 8.25 ja päässäni rullaa tarkistuslista. Parranajovehkeet
unohdin taas, mutta niitä nyt onneksi saa paikan päältäkin. Lenkkikengät jätin
pois tahallani, mutta nyt mietin miksi sen tein. Minähän sovin etukäteen
lenkistä intialaisen Ajay Appadenin kanssa. Numeron 48 lenkkareita ei varmaan
löydy ihan jokaisesta kaupasta amerikoistakaan, vaikka siellä kaikki onkin
suurempaa.
Matka alkoi vähän yllättäen. Olin viikko sitten töissä
Tuska-festivaalilla, sitten neljä päivää kotona ja yhtäkkiä pitäisi taas
lähteä. Olen lukenut koko kevään luennoitsijoiden kirjoja ja rakentanut
tunnelmaa. Hehkuttaminen on kuitenkin jäänyt tekemättä viimeisen kahden viikon aikana ja nyt
kuin yhtäkkiä pitäisi aloittaa seikkailu. Kyllä tämä varmaan tästä taas iloksi
muuttuu.
Ystäväni James aikoi lähteä mukaan, mutta joutui perumaan lähtönsä. Menen nyt yöksi hänen luokseen, joten jonkinmoista keskustelua ja hehkuttamista matkasta varmasti päästään käymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti