Torstai: Työpajat

Ensimmäinen työpaja käsittelee skeptiikan opetusta yläkoulu- ja lukioikäisille. 

Paneelissa Daniel Loxton, Barbara Drescher ja Ani Aharonian.

Opetusmateriaalin tavoitteina ovat

• Kriittisen ajattelun ja rationaalisuuden herättäminen oppilaissa. 
• Edistää keskustelutaitoja ja syvempää ajattelua sokean uskon sijaan
• Antaa totuudenmukaista tietoa yliluonnollisista ilmiöistä
• Kannustaa lapsia kyseenalaistamaan omat aistinsa ja ajatusprosessinsa
• Avata mieli tieteelliselle maailmankuvalle

Barbara Drescher

Panelistit esittelevät JREF:n ilmaista opetusmateriaalia. Oppimateriaaleja on kahdeksaan aiheeseen, joissa on ryhmätöitä, keskusteluavauksia ja historiallisia pikkujuttuja (yleensä Randi mukana jollain tavalla). Sivustolla on näkyvissä jostain syystä tällä hetkellä vain neljä kirjasta.

Daniel Loxton

Ani Aharonian

Työpajassa esitellään aktiviteetteja, demoja, ryhmätöiden järjestämistä, illuusioita yms. Backmasking, eli kappaleisiin sisällytettyjä takaperin puhuttuja viestejä kuunneltiin jonkin verran. Ilmiön takana on ihmisen tarve löytää kaaoksesta jonkinmoinen järjestys. Ideana on, että viesti ymmärretään vasta, kun joku kertoo mitä takaperin soitetusta pätkästä pitäisi löytää. Kun tiedetään mitä pitäisi etsiä, viestin kuulee joka kerta. Takaperin soitettu Queenin "Another one bites the dust" -kappale sisältää väitetysti viestin. Voit kokeilla kuuletko viestin ilman apua, tekstin luettuasi kuulet viestin joka kerta.

Illuusiot ja ryhmätyöt voivat olla yksinkertaisiakin

Suuri osa työpajaa oli keskustelua opettamisesta ja mitä oppilaille tulisi opettaa. Keskustelu on hivenen hassun kuuloista suomalaisesta näkökulmasta, meilläpäin ei tarvitse pelätä uskonnollisten ryhmien vievän työpaikkaa opettajan alta.

Toinen työpaja oli "Skeptiikan opettaminen yliopistossa"

Paneelissa ovat Ray Hall, Chip Denman, Barbara Drescher, Christine Shellska ja Sheldom Helms

Paneeli oli huomattavasti syväluotaavampi kuin ensimmäinen. Työpajan alussa Ray Hall esitteli yliopistossa pidettyjen skeptiikkakurssien tuloksia. Kursseja pitävät pääasiassa filosofian opettajat, jotka ovat mahdollisesti myös uskonnon opettajia. Hän esitti kritiikkiä opetuksen suhteen ja esitti ratkaisuksi kansallisen ohjelman perustamista.

Ray Hall

Sheldon Helmsin osuus kattoi kolme aihetta: Kriittinen ajattelu on ihmiselle luonnotonta, miten kriittinen ajattelu määritellään ja kuinka kriittisiä ajattelijoita voi kouluttaa. Esimerkit ovat klassisia missä kehitysvaiheessa ihminen ymmärtää, "etteivät esineet tai asiat häviä, vaikka ne eivät ole näkyvissä", "Vesimäärä ei kasva tai vähene, kun se kaadetaan eri muotoiseen lasiin" ja "viisi kolikkoa eri mittaisissa jonoissa ei sisällä eri määrää kolikoita". Hänen tekemässään tutkimuksessa vain 25 % kursseista mainitsi kriittisen ajattelun millään tavalla. Lisää tietoa löytyy hänen sivultaan.

Sheldon Helms

Barbara Drescher kertoi miten hän on opettanut kriittistä ajattelua. Demonstraatiot ovat hänen mielestään erittäin tärkeitä, silloin oppilaat joutuvat itse huomaamaan omat ajatteluvirheensä ja aistiensa rajallisuuden. Esimerkiksi mikäli oppilas tuijottaa suoraan eteenpäin yhteen pisteeseen, hän ei pysty kertomaan opettaja kädessään pitämän esineen väriä, ennenkuin opettaja on melkein suoraan hänen edessään. Lisäksi on erittäin hankala tunnistaa hahmoja kaaoksesta, mutta kerran kuvan tulkittuaan aivot muistavat oman tulkintansa. Esimerkkinä klassikko, kerron vastauksen sivun alalaidassa.

Hahmoa ei voi olla näkemättä, kun tietää mitä on etsimässä

Muita esimerkkejä olivat mm Wasonin korttitehtävä. Kun kirjaimet ja numerot korvataan toisella kontekstilla, kuten oluen juonnin ja ikärajoilla, kaikki ymmärtävät miten hypoteesin voisi testata.


Seuraavana puhujana oli Christine Shellska, joka puhui retoriikan opettamisesta. Hän on antanut oppilailleen tehtäväksi ristiriitaisia keskusteluaiheita, joista löytyy paljon väärää tietoa. Skeptiikan voi sisällyttää samalla tavalla myös filosofian ja historian opettamiseen.

Christine Shellska

Chip Denham on matemaatikko, joka on erikoistunut tilastotieteisiin. Hän ei markkinoi kurssejaan skeptiikka- tai kriittisen ajattelun kursseina. Hän kertoo miten hypoteeseja kuuluu testata. Tavallisesti ihmiset haluavat saada hypoteesia vahvistavaa tietoa, mutta oikea tapa on löytää tapa kumota hypoteesi. Hänellä on kaksi kirjekuorta, joista kummassakin on joku matemaattinen sääntö. Hän kirjoitti ensimmäiselle riville numerot 2, 4 ja 8 ja kertoi näiden numoroiden täyttävän ehdon. Hän pyysi yleisöltä numerosarjoja, joilla voisi testata mikä sääntö on kyseessä. Loppujen lopuksi sääntö oli "numeroiden täytyy kasvaa". Ehdotetut numerot olivat vahvistamassa jotain ennalta odotettua sääntöä, eivät kumoamassa sitä. Toisessa kuoressa oli arvottuna ennustuspallolla valmiita vastauksia, eli mitään sääntöä ei edes ollut.

Chip Denham

Mysteerikuvassa on lehmä. Vasemmassa reunassa keskivaiheilla on korva, siitä vasemmalla silmä, alareunassa nenä.