Lentopäivä

Parin tunnin unien jälkeen kentälle ja koneeseen. Kaikkiaan lentoja ja vaihtoja odotellessa kuluu 21 tuntia, joten päivästä ei tule kaikkein mukavin. Olen varautunut muutaman kirjan ja useamman tietokoneaskareen verran matkaan. Väsymystila on myöskin sellainen, että luulisin nukkuvani ainakin osan matkasta. Ensimmäisenä on lento Manchesteriin, jossa turvatarkastajat ihmettelevät kameralaukkuani, ottavat näytteet räjähteiden varalta, skannaavat varpaani ja kaiken omaisuuteni moneen kertaan ja lopulta noin 45 minuutin jälkeen päästävät jatkamaan matkaa. En ehtinyt ajoissa kerjäämään hätäuloskäytävän vieressä olevaa suuremman jalkatilan paikkaa, joten kaksimetrinen kroppa täytyy nyt ahtaa normaaliin penkkiväliin. 

Normaali paikka

Varauloskäytäväpaikka

En yhtään ihmettele, että enemmän matkustavat ryytyvät turvatarkastuksiin. Kahdeksan tuntia kippurassa ja pääsen jaloittelemaan Chigagon kentälle, turvatarkastusten kautta pääsen odottamaan Vegasin konetta, johon exit-paikka taas järjestyi ja pystyin käyttämään tietokonetta ja suoristamaan jalkani melkein neljän tunnin lennolla. Olin perillä Vegasissa kuudelta paikallista aikaa, otin taksin ja pääsin paikan päälle.

Aikaero Suomeen on 10 tuntia, mutta lentokoneessa nukuttujen tuntien ansiosta ei väsytä vielä. Aulabaari Del Mar on vielä hiljainen. Siitä tulee parin päivän kuluttua olohuone ja kohtaamispaikka, mutta nyt siellä ei ole kuin muutama jenkki katsomassa urheilua.

Kävin parin kilometrin päässä kauppakeskuksessa ja takaisin tullessani löysin Del Marista jo muutaman tutun, mm. John Larsenin Tanskasta. Ilta eteni kuulumisia vaihtaen pikkutunneille.